Nouse luontoni lovesta syntyni syvästä maasta
FT Tuukka Karlsson esitelmöi 25.9. pidetyssä kulttuuri-illassamme vienankarjalaisista 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella eläneistä tietäjistä ja heidän loitsuistaan. Vienassa 1800-luvulla loitsujen tuntemus oli luultavasti laajalle levinnyttä ja jokainen osasi jonkin verran loitsuja. Tietäjät erosivat loitsijoista ja shamaaneista siinä, että heillä loitsuosaaminen oli paljon syvempää. Siinä oli pyrkimys suoraan yhteyteen tuonpuoleisen toimijoiden kanssa. Tällaisia suoraa puhuttelua sisältäviä loitsuja kutsutaan kommunikatiivisiksi, erotuksena ei-kommunikatiivisista loitsuista, joiden teho perustui enemmän siihen, että ne mekaanisesti lausuttiin ja toistettiin oikealla tavalla.
Tietäjän oli omattava persoonallista voimaa nostaa luontonsa, haltioiduttava ja kuitenkin pysyen tajuissaan. Tietäjien tärkein tehtävä tuohon aikaan terveyskeskusverkoston puuttuessa oli sairaiden parantaminen. Tällöin oli oltava vahva luonto ja kykenevä taistelemaan taudin aiheuttajia vastaan. Suurin osa tunnetuista tietäjistä oli miehiä ja tietäjyys voi periytyä isältä pojalle. Tietäjät voivat erikoistua eri asioihin ja olivat myös eritasoisia. Maineikkaan tietäjän pakeille saatettiin hakeutua peninkulmien takaa neuvoa saamaan. Toki palkkiokin maksettiin, ilmaiseksi neuvontaa ei tehty.
Myös runonkerääjät pyrkivät tietäjien puheille mutta tietäjät suhtautuivat heihin usein epäluuloisesti. Pelkona saattoi olla, että jos antaa koko loitsun kerääjälle niin se voi menettää voimansa ja kerääjä voi käyttää sitä hyödykseen muualla.
Vienankarjalaisista tietäjistä ja runonlaulajista löytyy aineistoa Suomen Kansan Vanhat Runot (skvr.fi) arkistosta. Arkistoon on tallennettu 89 000 tekstiä ja sieltä löytyvät myös tiedot tietäjistä ja heidän loitsuistaan. Mikä valtava aarreaitta ja helposti saavutettavissa!
Runsaslukuinen yleisö oli innostunut mielenkiintoisesta ja asiantuntevasta luennosta.
