Vierailu Gyllenbergin taidemuseoon
Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa 1880–1950
Runsaslukuinen joukko yhdistyksemme jäseniä kokoontui 18. huhtikuuta Villa Gyllenbergiin ihailemaan rakastetun taiteilijan Helene Schjerfbeckin maalauksia ja perehtymään muodin maailmaan. Ilahduttavaa oli myös, että näyttelyssä oli mukana lukuisten muiden ko. ajanjakson taiteilijoiden maalauksia. Taiteilijat innostuivat muoti-ilmiöistä ja kuvasivat niiden avulla muotokuvissa säätyläisten elämää ja yhteiskunnallista asemaa.
Schjerfbeckin oli viehättynyt hienojen pariisilaisnaisten pukueleganssiin, jota hän kuvasi naisista maalaamissaan muotokuvissa. Taiteilija oli mieltynyt ylellisiin materiaaleihin, kuten turkiksiin, ja hän tilasi myös valmisvaatteita Pariisista. Hänellä oli jopa liikeidea puolivalmiiksi ommeltujen ranskalaisten vaatteiden maahantuonnista, joka ei lopulta toteutunut. Taiteilija ompeli yleensä itse vaatteensa.
Esittelykierros eteni korsetteja esittävien luomusten eteen, joissa takamuksen päälle sidottu turnyyri kohotti hameen yhdessä runsaiden laskosten kanssa. Kapea vyötärö ja pyöreä povi loihdittiin korsetin avulla. Korsetit voitiin valmistaa esim. rottingista. Kuulijakunnassa herätti kummastusta ajatus, miten puvulla voitiin istua! Ehkäpä tilannetta helpotti se, että pukuja vaihdettiin useamman kerran päivässä, jolloin voitiin huoahtaa ja pukeutua väljempiin luonnollista tyyliä oleviin asusteisiin.
Vähitellen myös Suomessa kehittyi 1800-luvun lopulla Pariisin muotitaloista jäljitelty idea naisten laadukkaiden vaatteiden ateljeevalmistuksesta. Suunnittelija tapasi asiakkaan henkilökohtaisesti ja suunnitteli puvun asiakkaan mittojen, persoonan ja käyttötarkoituksen mukaan. Tuohon aikaan asiakaskunta koostui lähinnä varakkaiden miesten vaimojen lisäksi liikenaisista, lääkäreistä, virkanaisista jne. Kun ompelukoneet yleistyivät 1800-luvun lopulla, kehittyi sen myötä myös kotiompelijoiden ammattikunta. Ompelijat tekivät työtään kotonaan tai he saattoivat myös kiertää talosta taloon ja työn jälki saattoi olla yhtä hyvää kuin muotiateljeessa.
Tutustuimme myös Helene Schjerfbeckin maalauksen Tumma nainen perusteella tehtyyn asuun. Vintagemuotiin erikoistuneen vaatesuunnittelija-ompelija Irma Romeron tekemässä asusteessa on käytetty 1920-luvulla suosittua kreppisilkkiä, puvussa voi nähdä viitteitä japonismiin ja asun kukkakuvio on tehty käsityönä silkkipainotekniikalla. Taitavan ompelija on loihtinut pukuun monia yksityiskohtia. Tässä kohtaa jäi vertaamaan asustetta tämän päivän pikamuoti-ilmiön tarjontaan ja laatuun, joka epäilemättä herättää kysymyksen planetaarisen vaatekaapin vaatimuksesta kuluttajille!
Käyntikohteessa yhdistyivät taide ja avarista ikkunoista avautuva luonnonkauneus, joista saimme yhdessä nauttia!
