Retki Tammisaareen Kuninkaantien kulttuurimaisemien halki
Tämän kesän retkikohteeksi olimme valinneet Tammisaaren ja siellä sijaitsevan Taiteentalo Chappen, joka oli monilla vielä kokematta. Tutustuimme Suomalaisten taidesäätöiden kokoelmista valikoituihin teoksiin, jotka perustuivat Juhana Blomstedtin Kuunteleva silmä– maalaukseen (1982). Oppaan johdolla perehdyimme näyttelyn kahdeksaan teemaan ja pohdimme kierroksen aikana 75 teoksen äärellä, mitä näemme ja koemme. Yksi minulle mieleen jääneistä teoksista oli Karin Hellmanin Tragedia, joka oli toteutettu kollaasina räsymatolle. Tällaiseen työhön en ollut aiemmin törmännyt. Pistäydyimme myös viereisessä Raaseporin museossa, jossa oli esillä viehättävä Helene Schjerfbeckin elämää ja taidetta esittelevä näyttely. Tuttuja olivat myös esillä olevat keinutuolit, jotka muistuivat mieleen useista hänen maalauksistaan.
Lounasta pääsimme nauttimaan itsensä Alvar Aallon suunnittelemaan säästöpankkitaloon. Arkkitehti oli kerran todennut säästöpankin johtajalle, että ”tänne tehdään jotain hienoa ”. Liekö tuossa lausahduksessa ollut hivenen kiitollisuutta lapsuuden muistoja kohtaan. Aalto oli lapsena vuonna 1907 viettänyt joitakin kesäisiä viikkoja Tammisaaressa. Tämä kesä olikin ollut merkityksellinen hänen elämänsä kaaressa kuten hän itse on todennut ”silloin opin uimaan”.
Vuonna 1962 Aalto saikin Tammisaaren Säästöpankin uuden pääkonttorin suunnittelutyön ja talon avajaisjuhlaa vietettiin pankin 110-vuotispäivän kunniaksi elokuussa 1969. Ravintolassa tunnistimme vielä Aallon suunnittelemia lamppuja ja kalusteita. Ulkoseinässä on havaittavissa samoja piirteitä kuin entisessä Enso-Gutzeit Oy:n pääkonttorissa, joka valmistui Eteläsatamaan vuonna 1962. Nykyisin taloon on majoittunut Terveyskeskus Mehiläinen useampaan kerrokseen.
Retki jatkui Tammisaaren kirkkoon, jokaon alun perin ollut pieni puukirkko 1600- luvun alusta. Tulipalon jälkeen nykyinen kivikirkko valmistui vuonna 1842. Ihailimme kirkkoa ja sen harmonista värimaailmaa samalla nauttien mahtavasta urkumusiikista. Kun poistuimme kirkosta, urkuparvelta lähtivät samanaikaisesti pieni poika isänsä kanssa. Isä kertoi, että hänen poikansa (12 v) kävi harjoittelemassa ja soittamassa kirkossa. Mieleen tulvahtivatkin Vanhan holvikirkon laulun sanat: ”On urkurina poika holvikirkon kanttorin”.
Kotia kohti lähdimme ajelemaan pitkin Kuninkaantien eteläistä haaraa, joka on yksi kauneimmista pyöräily- ja autoilureiteistä Etelä-Suomessa. Tiellä on mahtava historia! Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, tsaarit, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Alun alkaen se oli vanha postireitti Norjan Bergenistä Atlantin rannikolta Oslon ja Tukholman kautta Maarianhaminaan. Sieltä reitti kulki edelleen Saaristomeren kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Viipuriin ja Suomenlahden perukkaan Pietariin. Alkuperäistä lähinnä sotilaiden ratsupolkua paranneltiin vähitellen ja 1500-luvun alkuun mennessä koko matkan Turusta Viipuriin pystyi taittamaan peräti hevoskärryillä! Maastossa tien linjaukset ovat edelleen samoilla sijoilla, joten nykypäivän autoilija voi tuntea hienoista pahoinvointia tien kiemuroissa.
Ehdimme vielä piipahtaa tutustumassa Inkoon keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon, joka on omistettu merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Ihailimme ja kuvasimme 1300-luvulta peräisin olevaa krusifiksia ja 1400-luvun lopun seinämaalauksia. Mieleen jäi erityisesti 1500-luvulta peräisin oleva seinämaalaus, Kuolemantanssi, joka kuvaa silloisen pandemian – mustan surman tuhoja.
Lopuksi nautimme kuulaasta lämpimästä elokuun iltapäivästä meren äärellä Cafe Wilhelmsdalissa ja poikkesimme vielä maatilapuodissa ostamassa tuliaisia kotiväelle.
Päivän aikana pääsimme nauttimaan kulttuurihistoriasta, kuvataiteesta, Tammisaaren vanhasta kaupunkimiljööstä ja luonnonkauneudesta. Menneisyys tuli rikkaasti esille vanhoissa kirkoissa. Jälleen kerran kesäretkemme oli oikein onnistunut, kiitos siitä Pirjolle!